Selvitys: Vaikka koronarajoitukset ja etätyöt tulivat, kiire pysyi ennallaan

Koronapandemia rajoituksineen ei juuri ole muuttanut suomalaisten työikäisten kiireen kokemusta, käy ilmi Brikin selvityksestä. Selvityksessä tutkittiin suomalaisten työikäisten kiireen kokemusta ennen koronarajoitusten alkua ja niiden jälkeen. Koronarajoitukset otettiin Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön maaliskuussa 2020.

Suurin koronarajoitusten tuoma muutos suomalaisten kiireen kokemukseen tapahtui selvityksen perusteella nukkumisessa. Ennen koronarajoituksia vain kolme prosenttia vastaajista oli täysin samaa mieltä ja 19 prosenttia lähes samaa mieltä väitteen ”nukun riittävästi ja herään yleensä virkeänä” kanssa. Täysin tai lähes eri mieltä väitteen kanssa oli tuolloin 46 prosenttia.

Vuoden 2020 lopulla, koronarajoitusten ja etätöiden jatkuttua jo lähemmäs vuoden, 41 prosenttia vastaajista oli väitteen kanssa täysin tai lähes samaa mieltä. Täysin tai lähes eri mieltä olevia oli 36 prosenttia, eli kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän kuin ennen rajoituksia.

Myös työpäivän aikana pidettävät tauot ovat koronarajoitusten myötä lisääntyneet, tosin vain hiukan. Ennen rajoituksia väitteen ”pidän säännöllisiä lepotaukoja työpäivän mittaan palautuakseni ja vahvistaakseni energiatasoani” kanssa oli täysin samaa mieltä seitsemän prosenttia vastaajista. Vuoden 2020 lopulle tultaessa heidän osuutensa oli kaksinkertaistunut. Tästä huolimatta merkittävä osa (vuoden 2020 lopulla 42 prosenttia) työikäisistä jättää palauttavat tauot edelleen pitämättä kokonaan tai lähes kokonaan.

Koronavuoden kuluessa ylitöidenkin määrä kasvoi hiukan. Vuoden 2020 alussa ylitöitä säännöllisesti tai lähes säännöllisesti tekeviä oli 41 prosenttia vastaajista, kun loppuvuodesta heitä oli 46 prosenttia. Ei koskaan tai harvoin ylitöitä tekevien osuus oli loppuvuodesta vain 38 prosenttia. Myös Harvardin yliopisto on saanut samankaltaisia tuloksia ylitöiden lisääntymisestä koronan myötä.

Etätyöt tai ei, kiire vaikeuttaa keskittymistä

Selvityksen mukaan suomalaisten kiire näkyy selvimmin – sekä ennen koronarajoituksia että niiden jälkeen – vaikeutena keskittyä. Vastaajat kokevat hankalaksi keskittyä sekä yhteen asiaan kerralla että työssään tärkeimpinä pitämiinsä tehtäviin.

Loppuvuodesta 2020 vain 18 prosenttia koki pystyvänsä keskittymään aina tai useimmiten yhteen tehtävään kerralla ilman ulkoisten häiriöiden keskeytyksiä, kun 59 prosenttia koki sen olevan mahdotonta tai harvinaista.

Myös oman työn kannalta tärkeimpien tehtävien hoitaminen jää monella muiden kiireiden alle. Väitteen ”pystyn keskittymään siihen, mikä on työssäni tärkeää, eikä aikani kulu ulkopuolelta tulevien äkillisten tehtävien hoitamiseen” kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli vuoden 2020 lopulla 19 prosenttia. Täysin tai lähes eri mieltä väitteen kanssa oli 53 prosenttia.

Ainakin teoriatasolla omien aikataulujen järjestäminen työn kannalta tärkeimpien tavoitteiden kannalta sen sijaan onnistuu. Vuoden 2020 lopulla väitteen ”tiedän, mitkä ovat työni tärkeimmät tavoitteet, joiden avulla voin priorisoida ajankäyttöäni” kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli 59 prosenttia vastaajista.

Vaikka kaikkein tärkeimmät työtehtävät joutuivatkin usein väistymään kiireellisempien tieltä, vastaajat kokivat myös osaavansa tehdä työssään sen tarkoitusta vastaavia ratkaisuja. Väitteen ”työssä tekemäni ratkaisut vastaavat omaa käsitystäni työni tarkoituksesta, eivätkä ole vain vastauksia ulkoisiin vaatimuksiin” kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli vuoden 2020 lopulla 57 prosenttia vastaajista.

Luova ajattelu ja osaamisen kehittäminen jäävät toivottua vähemmälle

Valtaosa vastaajista koki sekä ennen koronarajoituksia että niiden jälkeen, ettei heillä ole riittävästi aikaa luovaan ajatteluun ja oman osaamisen kehittämiseen.

Väitteen ”minulla on riittävästi aikaa pohdintaan, strategiseen ja luovaan ajatteluun” kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli vuoden 2020 lopulla vain 28 prosenttia vastaajista. Täysin tai lähes eri mieltä olevien osuus sen sijaan oli 47 prosenttia, mikä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin ennen koronarajoitusten alkua.

Oman osaamisen kehittämiselle haluamaansa suuntaan taas oli vuoden 2020 lopulla riittävästi tai lähes riittävästi aikaa vain 28 prosentilla vastaajista, kun 45 prosenttia koki aikansa riittävän siihen vain harvoin tai ei koskaan.

Haastavakaan työ ei ahdista

Suuri osa vastaajista kokee hallitsevansa itse työtään, vaikka se olisikin haastavaa. Väitteen ”minulla on tunne siitä, että hallitsen työtäni, eikä työ minua, vaikka työ olisikin haastavaa ja monipuolista” kanssa vuoden 2020 lopulla täysin tai lähes samaa mieltä oli 45 prosenttia selvitykseen vastanneista. Heidän osuutensa oli viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin ennen koronarajoitusten alkua. Myös väitteen kanssa täysin eri mieltä olleiden osuus laski.

Suurimmalle osalle vaativa työ ei myöskään aiheita ahdistusta. Valtaosa vastaajista (51 prosenttia vuoden 2020 lopulla) oli samaa mieltä väitteen ”työ ei tunnu toistuvasti kiusalliselta tai ahdistavalta, vaikka vaatimustaso olisikin korkea” kanssa.

Moni vastaaja koki myös saavansa tehdä työssään riittävästi sitä, missä on parhaimmillaan ja mistä pitää eniten. Heidän osuutensa tosin putosi hieman koronavuoden kuluessa: alkuvuodesta 2020 täysin tai useimmiten näin ajattelevia oli 44 prosenttia, kun loppuvuodesta heidän osuutensa oli 37 prosenttia.

Kiire ja etätyöt eivät vaikuta tunnustuksen antamiseen

Suurin osa vastaajista kertoo juhlistavansa sekä omiaan että muiden saavutuksia. Väitteen ”annan toisille tunnustusta heidän saavutuksistaan, ja pysähdyn juhlimaan myös omia saavutuksiani” kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli loppuvuodesta 2020 54 prosenttia vastaajista, mikä ei juuri eroa alkuvuodesta väitteen kanssa samaa mieltä olleiden kanssa (56 prosenttia).

Puolet vastaajista kokee myös saavansa muilta riittävästi tukea: loppuvuodesta 2020 51 prosenttia vastaajista kertoi esimiehensä ja kollegojensa tukevan työssä onnistumistaan aina tai lähes aina. Alkuvuodesta heidän osuutensa oli lähes sama, 53 prosenttia. Sen sijaan 22 prosenttia vastaajista koki loppuvuodesta, ettei saa tukea ollenkaan tai juuri ollenkaan.

Tätäkin tutkittiin

Selvityksessämme kävi ilmi myös esimerkiksi:

• 28 % ehtii syödä lounaan rauhassa ja muualla kuin oman työpöydän ääressä vain harvoin tai ei koskaan (26 % alkuvuodesta 2020)
• 29 % koki, että aikaa oman perheen kanssa oli riittävästi vain harvoin tai ei koskaan (26 % alkuvuodesta 2020)
• 23 % piti omiin mielenkiinnon kohteisiin käytettävää aikaansa täysin tai lähes riittämättömänä (39 % alkuvuodesta 2020)
• 31 % ei ehdi huolehtia omasta terveydestään riittävästi (35 % alkuvuodesta 2020)

Näin selvitys tehtiin:

Selvitys tehtiin Kiireilytestiimme tulleiden vastausten perusteella. Testiin vastasi yhteensä 544 henkilöä 4.11.2019 ja 18.1.2021 välisenä aikana.

Jaa