Miten kiireestä pääsee eroon? Kokeile 5 vaihetta

Elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa kiire aiheuttaa monille meistä ristipaineita. Joudumme venymään moneen, mutta riittääkö aikaa siihen, minkä koemme itsellemme tärkeimmäksi? Vai ryntäämmekö vain jonkun muun asettamien tavoitteiden perässä? Ikävintä on, jos vielä tunnemme syyllisyyttä omista ajankäyttövalinnoistamme. Tuntuu, ettei mikään riitä.

Syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden heräämiseen vaikuttavat sekä omat oletuksemme muiden odotuksista että itse itsellemme asettamamme joskus kohtuuttomat suorituspaineet. Esimiehemme odottaa meidän olevan supersuorittajia, ja asiakkaat luonnollisesti odottavat meiltä moitteetonta palvelua. Jos haluamme edetä urallamme, meidän on syytä ilmoittaa halukkuutemme sellaisiinkin projekteihin, jotka eivät suoraan kuulu työtehtäviimme. Ja hyvinä kollegoina käytämme tietysti aikaa myös työkavereiden tukemiseen ja kuuntelemiseen.

Eivätkä ajanvaatijat tietenkään lopu työpaikan ovelle. Pitäisi olla huomioiva puoliso, äiti, isä, sisarus, tytär tai poika ja ystävä. Syyllisyyden ja häpeän tunteet kasvavat, jos hakee lapset päiväkodista viimeisten joukossa tai havahtuu siihen, että tuijottaa kännykkää leikkikentällä. Entä mistä saamme aikaa vierailla tapaamassa sairaalassa tai vanhainkodissa makaavaa vanhempaamme tai isovanhempaamme? Riittääkö kerta viikossa, kaksi kertaa? Mikä on tarpeeksi?

Sinä riität – on pakko riittää!

Olisiko jo aika vapauttaa itsesi turhista syyllisyyden tunteista? Sosiaalisina olentoina haluamme toki miellyttää muita, mutta rajansa kaikella. Johonkin se on vedettävä. Vaikka kuinka yritämme venyä, aikamme ei riitä kaikkeen ja joudumme tekemään valintoja.

On hyvä muistaa, että kyse on omasta ajastamme, joten meillä on oikeus päättää, miten sen käytämme. Aikaa pitää riittää myös meille itsellemme, muiden vaatimuksista huolimatta. Liika empaattisuus kostautuu. Emme kuitenkaan voi vastata kaikkiin meihin kohdistuviin vaatimuksiin. Miksi siis tuntisimme jatkuvaa syyllisyyttä valinnoistamme?

Miten kiireestä pääsee eroon – 5 vaihetta

Kiire on huono ja jopa salakavala renki. Isännäksi siitä ei ole ollenkaan. Meillä kaikilla on käytössämme rajallinen määrä aikaa. 24 tuntia päivässä eikä yhtään enempää. Mutta usko tai älä – aikasi riittää kyllä moneen, kunhan käytät sitä viisaasti.

Jos koet, että kiire on todellinen ongelma, sille kannattaa tehdä jotakin. Ylikierroksilla on pitkään jatkuessaan monia ikäviä vaikutuksia. Liiallinen kiire estää meitä nauttimasta elämästä, heikentää suorituskykyämme ja työmme laatua. Pitkään jatkuessaan se aiheuttaa hyvinvoinnin heikkenemistä ja lopulta jopa sairauksia, joiden kaikkia syitä ja syntymekanismeja ei vielä edes tunneta.

Miten kiireestä sitten pääsee eroon? Lyhyesti kuvattuna kiireen kesyttämisen voi jakaa viiteen vaiheeseen:

1. Tarve. Ensimmäisessä vaiheessa meidän pitää tiedostaa aito tarve muutokselle.
2. Tietoisuus. Toisessa vaiheessa syvennymme siihen, millaisia vaikutuksia nykyisistä tavoistamme seuraa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
3. Tavoite. Seuraavaksi määrittelemme tavoitetilamme ja kirjaamme ylös, mitä hyviä asioita voimme muutoksella saavuttaa. Mitä enemmän hyötyjä tunnistamme, sen enemmän muutosenergiaa meille syntyy.
4. Toimenpiteet. Neljännessä vaiheessa määrittelemme ne toimenpiteet, joilla haluttu muutos voidaan saavuttaa.
5. Tahto ja sitoutuminen muutokseen. Lopuksi vahvistamme tahtotilaamme ja sitoutumistamme.  Pelkkä alkuinnostus ei kuitenkaan riitä muutoksen läpiviemiseen, vaan tarvitaan myös kykyä motivoida itseä koko muutosprosessin ajan. Mitä enemmän voimme muuttaa ympäristöämme, sen enemmän se tukee meitä muutoksessa.

Todellinen muutos alkaa, kun voimme sanoa itsellemme: ”Minä ymmärrän muutostarpeen, minulla on tarvittava tietoisuus nykyisestä tavastani toimia, selkeä innostava tavoite ja ymmärrys tarvittavista toimenpiteistä sekä vahva tahto muutoksen toteuttamisen.”

Kiire on huono ja jopa salakavala renki. Isännäksi siitä ei ole ollenkaan.

Vastaako ajankäyttösi tavoitteitasi?

Havahduttuamme huomaamaan, ettei nykyinen toimintamme vastaa sitä, mitä haluamme työltämme ja elämältämme, meidän on pysähdyttävä pohtimaan, mihin aikamme tällä hetkellä oikein kuluu.

Jos koet, ettei aikaa riitä niille asioille, jotka koet tärkeimmiksi, sinun on joko muutettava ajankäyttöäsi tai mietittävä uudelleen, mitä oikein haluat elämältäsi. Jos et ole tyytyväinen, sinun on uskallettava kysyä itseltäsi: Mikä estää minua nauttimasta elämästäni? Milloin aion aloittaa nauttimisen? Huomenna? Vasta eläkkeelläkö?

Voit syventää pohdintaasi tekemällä kiireilytestin.

Mitä voit tehdä, jos kiire estää elämästä hyvää elämää?

Ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten järjestät työpäiväsi. Me ihmiset emme ole koneita, jotka jaksavat täydellä kaasulla vuorokaudet ympäri, vaan syklisiä olentoja, jotka tarvitsevat työnteon lomassa myös palautumista. Työpäivä kannattaa jakaa siten, että pysyttelemme enimmäkseen positiivisen energian alueella. Silloin saamme paljon aikaiseksi, työ tuntuu innostavalta ja meidän on helppo keskittyä siihen.

Energiatasomme vaihtelee päivän mittaan. Tehokkaan työvaiheen jälkeen vireystilamme laskee, ja kaipaamme taukoa ja palautumisaikaa. Parhaimmillaan työmme koostuukin sopivasti työnteosta ja lepotauoista, jolloin lataamme akkuihimme uutta positiivista energiaa, ja olemme kohta taas valmiita uusiin koitoksiin.

Jos työskentelemme liian kauan ilman taukoa, ajatuksemme kääntyvät negatiiviseksi ja suorituskykymme laskee, koska emme enää palaudu riittävästi. Lyhytaikaisesta siirtymästä venymisalueen puolelle ei ole suurta haittaa, vaan se kuuluu elämään. Tarvittaessa pystymme sinnittelemään jonkin aikaa stressihormonien, sisun, kahvin tai energiajuomien voimalla. Emme voi kuitenkaan venyttää vieteriämme loputtomiin, vaan ongelmat alkavat, jos vietämme liian kauan aikaa korkean negatiivisen energian alueella. Lopulta energiatasomme alkaa laskea niin paljon, että ajaudumme matalan negatiivisen energian alueelle, jolloin emme saa enää juuri mitään aikaiseksi. Seuraa työuupumus, josta on vaikea palautua tehokkaan tekemisen moodiin.

Palautumista tarvitaan paitsi työpäivän aikana, myös pidemmissä jaksoissa. Työpäivän jälkeen on levon aika. Viikonloput kannattaa pyhittää muulle kuin työnteolle. Haastavan projektin jälkeen kannattaa vetää henkeä, ennen kuin ryntäämme seuraavan haasteen kimppuun. Pitkän talven työkiireiden jälkeen tarvitsemme lomaa kerätäksemme voimia tulevaa talvea varten.

”On erinomainen ajatus keskeyttää työ hetkeksi ja rentoutua hieman.” – Leonardo da Vinci

Kiirestopparit käyttöön

Pyrkivätkö työ- ja vapaa-aikasi sekoittumaan? Alkuvaiheessa sekoittuminen saattaa tarkoittaa viattomalta tuntuvaa työtehtävien tekemistä kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Siellä se läppäri taas vaanii joko olohuoneessa tai pahimmillaan yöpöydällä muistuttamassa, ettemme sentään aivan kokonaan ole vapaalla. Silloin, kun emme tee työtä, kannattaa työvälineet pitää visusti poissa näkyvistä. Työtehon tai terveyden kannalta ei ole hyväksi, että työ- ja vapaa-aika sekoittuvat liiaksi. Mitä hämärämmäksi raja käy, sitä vaikeampaa mielemme ja kehomme on siirtyä hektisestä työmoodista vapaa-ajan rentoutuneeseen tilaan.

Kiirestoppareiksi kutsun niitä tekoja, tapoja ja ajatuksia, joilla voimme katkaista kiireen ja erottaa työn vapaa-ajasta. Jokainen voi keksiä itselleen sopivan kiirestopparin, joka estää meitä pyörittämästä työasioita mielessämme tai ainakin avaa ajattelun lukkojamme. Kiirestopparina voi toimia esimerkiksi työviikon päätteeksi tehtävä juoksulenkki tai jokin seurapeli, joka tyhjentää ajatuksemme hetkeksi työasioista ja ilmoittaa kehollemme viikon työponnistusten olevan ohi. Monet turvautuvat myös erilaisiin rentoutustekniikoihin.

Kiirestoppareita on syytä sijoitella myös työpäivän sisään. Toimintakykymme paranee, kun opettelemme palautumaan tehokkaasti edellisestä tehtävästä. Pieni liikunnallinen tauko ennen seuraavaa (teams-)palaveria. Miellyttävässä seurassa nautittu kahvikupponen toimii myös hyvänä kiireen pysäyttäjänä. Onkin tärkeää muistaa kunnioittaa lounasaikaa, sillä työpisteen ääressä hotkaistu kahvi ja patonki täyttävät kyllä vatsan, mutta eivät rentouta meitä, koska lounas ei keskeytä työhön liittyviä ajatuskulkuja riittävästi.

Kannattaa myös opetella pitämään puolensa ja tarvittaessa sanomaan EI. Kohteliaasti, mutta jämäkästi.  Jämäkkyyden opettelu alkaa siitä, mistä ajan- ja elämänhallinta muutenkin. Jotta voi onnistua, tulee tunnistaa omat tunteensa, tarpeensa ja toiveensa – kirkastaa itselleen tärkeimmät tehtävät ja priorisoida oma ajankäyttönsä. Kannattaa pohtia, missä tilanteissa ja keiden kanssa haluaisi olla jämäkämpi.

Mitä kalenterissasi lukee?

Kalenteriin kirjaaminen keventää tulevien tehtävien aiheuttamaa stressiä ja ajankäytön suunnittelu etukäteen auttaa kontrolloimaan ajankäyttöämme. Kalenteriin kirjattu suunnitelma toteutuu harvoin sellaisenaan, mutta kalenterointi auttaa toimimaan oman suunnitelmamme mukaisesti. Emme voi aina vaikuttaa pomomme, kollegoidemme tai asiakkaiden aikatauluihin, mutta voimme itse yrittää noudattaa kalenteriamme. Myös tämä keino auttaa kiireen taltuttamisessa ja vahvistaa ajankäytön hallinnan tunnetta.

Jaa